Tätä hän oli odottanut koko ikänsä. Nyt oli aikaa istahtaa ja kertoa koko tarina.

Alkuun

Juna kolkutteli pohjoista kohti.

 "Tunnen tarinasi, poika, joten sinun ei kannata tuhlata aikaasi pötypuheisiin." (P. Auster)

Siwan kassahihna rikki. Todella huono uutinen. Petteri masentui. Hyvä ettei itseään hirteen vetänyt. Hänellä ei ollut enää ketään kelle kertoa tuskastaan. Äiti oli kuollut, vaimo lähtenyt käveleen. Lapsi perustanut oman pesän.
Petteri vei hihnan korjausehdotuksensa Siwaan, mutta siellä häntä ei otettu vakavasti. Se masensi häntä entistäkin enemmän. Psykiatri yritti rauhoitella häntä, että kaikki hyvin. Lentokoneet nousevat ilmaan edelleen ja ruoka maistuu.
- Älä siinä poraa, sanoi psykiatri. - Thaimaassa voit viettää perheen kanssa kolmiviikkoisen loman edelleen. Mutta Petteri itki, että hänellä ei ole perhettä enää ja joulut ovat kaikkein vaikeimpia. Koko elämänsä ajan hän oli sen aavistanut. Täytyi kai uskoa, ettei hän ollut vielä osoittanut nöyryyttä tarpeeksi, koska elämä tuon tuosta nousi pystyyn.
Petteri nousi ja epäröi, niin kuin hänen tehtävänsä epämiellyttävin osa olisi vielä kesken.
Se oli lähtenyt liikkeelle pienestä viattomasta lauseesta:
"Gina on mennyt Bourgesiin."
Ja Le Bouc oli kysynyt, viattomasti hänkin:
"Bussillako?"
Petterin ei olisi kannattanut valehdella. Hän tajusi sen samalla hetkellä kun avasi suunsa vastatakseen Fernand Le Boucille, ja vain ujouttaan ja mielenmaltin puutteesta hän ei vaihtanut sanoja, jotka tunkivat hänen huulilleen:

Alkuun

Herra nähköön, olin tässä katsannossa vasta aloittelija. Kävin vasta kirjailijoiden lastentarhaa. Vastustajan parahdus antoi uskoa. Tajusin, että voin parissa vuodessa saavuttaa etumatkan. Sain aavistuksen, vaistomaisen tunteen, että etumatka oli kiinni kurottavissa, koska kärjessä oleva juoksija oli alkanut yskiä. Pari vuotta myöhemmin saatoin todeta, että kärjen tahti oli hidastunut, mutta en ollut saavuttanut sitä vielä. Yhtälö ei suostunut ratkeamaan. Yksilöllä ei  ollut muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa tosiasiat.

Elettiin 60-lukua. Kalle asui korvessa, mutta hankki kiutenkin puhelimen. Täytyihän sitä heillä jotain olla. Paljon kukaan ei koskaan soitellut. Naapurit kävivät joskus soittamassa jotain tärkeää asiaa, eläinlääkäriä tai keinosiemennystä. Mutta muuten puhelin sai olla melko rauhassa. Hän kärsi keskiasteen masennuksesta ja vaimokin oli lähtenyt käveleen.

Huono opettaja ei pysty estämään tähden syttymistä, mutta hyvä opettaja voi saada tähden syttymään.

"Lännessä haavoittuvuuden paljastaminen on rohkeuden merkki, ja tämän ymmärtämiseen meni tietysti aikaa", hän hymähtää.
"Eikä virhe ole lännessä maalilmanloppu. Saatan sanoa yleisölle oops ja he vain kannustavat minua kahta kovemmin!"